keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Regret for wasted time is more wasted time.

Meidän elämä täällä Boltonissa on aikamoisen leppoisaa. Kouluahan on tosiaan vain torstai- ja perjantaiaamuisin, joten vapaa-aikaa on rutkasti. Toki niitä kurssikirjoja voisi selailla, mutta jotenkin sen ajan viettää mielummin rentoillen. Ja sitten yhtäkkiä löytää itsensä naputtelemasta 15-sivuista esseetä klo 2 sunnuntai-yöllä, kun deadline on maanantaina. Eikä yhtään aikaisemminkaan jaksanut. Aiheeseen liittyen maailman mahtavin blogi, käykää nauramassa.

No, minäpä ikuistin keskiviikkoisen päiväni Boltonin harmaassa arjessa. Tämähän oli suorastaan tapahtumarikas päivä. Eilen vietin koko päivän tehden empiiristä tutkimusta brittiläisestä korkeakulttuurista eli tuijottamalla Made in Chelseata. No joke.
Aloitetaan. Herätyskello soi 8.00, koska yritän ylläpitää järkevää vuorokausirytmiä. Torkutan 10.15 asti. Syön aamupalaa, facebookkaan, luen uusimmat blogipäivitykset ja harrastan muuta datailua. Tähän saa helposti kulumaan tuntikausia. Sitten maalataan naama ja suihkutellaan kuivashampoota. Keskiiviikkoiseen tapaan pesen lopuksi pensselini vauvashampoolla.



Klo 14.00 saan itseni vihdoin liikkeelle ja suuntaan Boltonin keskustaan. Käyn Vodafonella top uppaamassani liityymäni. Kyselen epäilevästi myyjältä miten voi olla mahdollista, että joudun top uppaamaan 10 punnalla viikon välein, vaikken käytännössä soita tai tekstaile ollenkaan. Myyjä selittää, nyökkäilen vienosti, mutta lähden yhtä ymmärtämättömänä kuin saavuinkin. Ehkäpä sitten instagrameilen vaan liikaa.

Ensimmäiseksi suuntaan Miss Selfridgeen, josta mukaan lähtee kultainen rusettirannekoru sekä yksinkertaisen tyylikäs jakku nahkaisilla yksityiskohdilla. Super cute, sanoo sovituskopin rouvakin! Täällä on kaikissa kaupoissa yleensä useampi avustaja sovituskopeilla, jotka kantavat vaatteet sinulle valmiiksi koppiin ja heiltä voi pyytää tarvittaessa lisäkokoja jne. Myyjät tervehtivät aina ja kysyvät "How are you?" Asiakkaat ovat aina love, darling, sugar tai jotain muuta vastaavaa. Needless to say, palvelutaso on hieman eri kuin Suomessa. Alkaa se please jo tulla turkulaiseltakin aika luontevasti.
Sitten vaellan Primarkiin, josta ostan toisen rannekorun. Sitten siirryn Market Place-ostoskeskukseen, Boltonin Hansaan. Kotoisasti ensimmäisenä vuorossa on tietenkin henkkamaukka, josta löydän paljettihamoisen ja taas yhden rannekorun. There's no such thing as too much armcandy! Sitten kipitän River Islandille, josta spottaan heti nappiostoksen. Olen etsiskellyt jo vähän aikaa pienempää arkilaukkua, jossa olisi pidempi hihna. Siinä se sitten nököttää, ihanassa tan-sävyssä ja tuo etäisesti mieleeni Pradan, vaikka hintaa on vain 35 puntaa. Ja kortti käy. Shoppailukierroksen lopuksi istutan itseni Starbucksiin ja saan käteeni vihdoin sen kuuluisan punaisen kupin, joka virallisesti aloittaa holiday seasonin.







Time to go home! Koukkaan Sainsbury'sin kautta kotiin ja tasapainottelen ostoskassieni kanssa. Kokkaan illalliseksi vuohenjuustoa, avokadoa ja paahdettuja pinjansiemeniä. Koska olen laiska kokki ja vaivalloisen nirso ruuan suhteen, olen syönyt tätä komboa nyt viikon putkeen. Saa nähdä, milloin kyllästyn. Loppuillaksi asetun taas rakkaan omenaläppärini eteen, youtuubbailen, skypettelen ja suoritan päivän Lumosity-tehtävät. Kaikille brain fitnessistä kiinnostuneille, käykää kokeilemassa. Ekat 3 päivää saa kokeilla ilmaiseksi!



Ja loppuun GraceFace! Byeeeee!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti