Voi tätä lunta ja jäätä! Englannissa oli lähtiessäni +6 astetta, siis oikein passeli talvisää mulle. Onhan valkoinen joulu kaunis ja idyllinen, mutta itse viihdyn huomattavasti paremmin noissa plussakeleissä, vaikka vähän satelisikin. Vilukissa kun olen, joudun vuorautumaan niin sisällä kuin ulkonakin noin kuuteen eri kerrokseen ja yritäpä siinä sitten möngertää tyylikkäästi toppatakissa turuilla ja toreilla. Rakastan palavasti jo vuosia uskollisesti palvellutta Fjällrävenin Kodiak Women's Parkaani, mutta eihän se kieltämättä esteettisesti kaikkein kivoin vaihtoehto ole. Pari päivää sitten uskaltauduin kävelemään muutaman sadan metrin matkan Foijaan villakangastakissani ja totesin, ettei kyllä kannata moiseen uhkarohkeuteen erehtyä enää ennen huhtikuuta!
 |
| Todiste tästä uhkarohkeasta yrityksestä! |
 |
| Mutta onneksi ruoka oli hyvää! Foijan poroa kahdella kastikkeella, suosittelen. |
Asia, jonka varmaan tutuntututkin musta tietää on, että pelkään myös naurettavan paljon liukastumista. Paitsi että ryömin valtavassa toppatakissani, lisään hullunkurisuuttani töpöstelemällä millimetri kerrallaan silmät tiukasti maassa pahimpia jäitä vältellen. Teen kaikki varotoimet, jotten päätyisi pyörimään alas Puolalanmäkeä pyöreän pehmoisena plussapallona.
Kolmas ikävä tekijä Suomen loputtoman pimeässä ja kurjassa talvessa on katolta tippuvat lumet. Jollen ole ehtinyt jo pyörimään pitkin jäisiä katuja, niin auta armias, ettenkö vielä jonain päivänä jää sellaisen tippuvan loskakasan alle. Liian monta hasardia jännityksen aihetta kotikolosta poistuessa! Parempi siis jäädä sohvalle.
 |
| Todellisuus tästä talvisesta taivaltamisesta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti